Näin toimii Maduron dieetti

Vitsailu ja ironia kuuluvat olennaisesti venezuelalaisten arkeen. Oli tilanne miten vakava tahansa, siitä saa vitsin aikaiseksi. Tuntuu, että ehkä sen asenteen ansiosta he ovatkin selvinneet monesta vaikeasta paikasta. Ruokapulasta, josta maa kärsii, puhutaan muun muassa nimellä Maduron tai isänmaan dieetti (dieta de Maduro, dieta patria). Dieetti on nimetty maan presidentin mukaan. Olen kuullut termit kadulla eri ihmisten suusta jo moneen kertaan, ja kaikki tietävät, mistä on kyse.

Venezuelassa on ollut pulaa ruoasta jo pidempään, nyt tilanne on nyt kärjistynyt entisestään. Monet ihmiset syövät vain yhden tai kaksi ateriaa päivässä. Peruselintarvikkeista on pulaa. Jauhoja, pastaa, riisiä, öljyä, voita tai sokeria ei löydä mistään. Niillä on hallituksen tukema hinta, joten niitä voi ostaa vain silloin, kun niitä kauppaan sattuu tulemaan.

Hallituksen hintatuettujen tuotteiden ostaminen ei kuitenkaan ole tehty liian helpoksi. Kaupoissa saa ostaa vain itse henkilökohtaisesti, sillä kassalla tarvitaan sosiaaliturvatunnus ja sormenjäljet. Tämä sen takia, että vältetään, ettei kukaan mene toiseen kauppaan ostamaan toista jauhopussia tai maitotölkkiä saman viikon aikana.

Ja kauppapäivä määräytyy sosiaaliturvatunnuksen viimeisen numeron perusteella. Kauppaan ei siis mennä milloin itselle sopii, vaan tiettynä päivänä. Tämä käytäntö on ollut erityisen hankalaa työssäkäyville, sillä he eivät voi käyttää työpäiväänsä jonottamiseen. Tämän vuoksi heidän on ostettava kalliimmalla hinnalla yksityisistä kaupoista, joista ei yllämainittuja peruselintarvikkeita löydä.

Maduron dieetti on tehokas, paino tippuu lähes varmasti. Langanlaihoja aikuisia on täällä näkynyt enemmän kuin muissa Latinalaisen Amerikan maissa, missä olen käynyt. Sydäntäsärkevää on nähdä kylän keskustassa lapsia pyytämässä ruokaa, lapsia etsimässä ruokaa roskasäiliöstä. Rannalla näin lapsen, jolla oli ohuen ohuet raajat ja iso pallomaha – syynä lienee todennäköisesti proteiinin puute sekä ehkä mahdolliset loiset.

Lehdessä luki, että Kolumbiasta ja Trinidad & Tobagosta olisi tulossa maahan tuontiruokaa, jota aletaan myydä pääasiassa hallituksen organisoimana. Tänne saarelle ruokaa on tulossa lehden mukaan ”lähiviikkoina”, mikä tuntuu kovin epämääräiseltä aikamääreeltä näinä aikoina.

Tässä kaupassa ei ole myynnissä hallituksen hintasäätelemiä tuotteita, kunnes toisin ilmoitetaan. Monet kaupat eivät ole halukkaita myymään näitä tuotteita turvallisuuden vuoksi.

Ennen tämä supermarketti oli yksi hienoimmista Venezuelassa. Nyt hyllyt tässä Sigo-supermarketissa ovat lähes tyhjillään.

Maduron dieetti voi koostua esimerkiksi Corn Flakeseista ja tonnikalasta.

Milloin on pyykkipäivä?

 Naapuri kolkuttaa oveen ja ilmoittaa meille, että nyt tulee vettä. Säntäämme nopeasti laittamaan vesipumpun päälle, jotta saisimme vesitankkerit täytettyä. Vettä tulee meille vain noin kerran viikossa – toisille vielä harvemmin. Kiitos vesitankkerin ja -pumpun, meillä on juoksevaa vettä kotona. Vettä pitää säännöstellä tarkkaan, jotta se riittää viikoksi. 

Vettä ei tule  enää päivittäin, kuten aiemmin. Caracasissa asuvilla serkuilla vesi tulee noin joka 15. päivä, eikä heillä ole vesitankkeria. Inflaation myötä vesitankkerien hinnat ovat nousseet niin paljon, ettei monellakaan ole enää varaa hankkia sellaista. Monet, joilla ei ole vesitankkeria, ovat olleet pulassa, sillä heidän on täytynyt itse käydä hakemassa vesi kauempaa omilla vesikanistereillaan. Vedenhakuun tuhlaantuu monessa perheessä paljon aikaa ja vaivaa.

Kuivuus on koetellut Venezuelaa jo monta kuukautta. Sadekauden olisi pitänyt alkaa, mutta kunnon sateet viipyvät edelleen. Margaritan saarella on satanut muutamana iltana ja yönä, ei sen enempää. Vesipula tuntuu ja näkyy.

Suihkussa käydään nopeasti. Vesihana suljetaan saippuoidessa käsiä, pestessä hampaita. Tavallisia vedensäästötoimenpiteitä, joita moni venezuelalainen on nyt kriisin edetessä joutunut opettelemaan. Aiemmin vettä oli saatavilla runsaasti, eikä sen säästämisestä juuri puhuttu. Nyt tilanne on täysin toinen. Veden säästäminen on kaikkien huulilla.

Ja mitä viikottainen veden tulo meillä tarkoittaa? Muun muassa ulkona tuulenvireessä kuivuvia vaatteita.

Puhelin- ja nettiyhteydet toimii taas

En ollut suunnitellut blogihiljaisuutta, mutta meiltä meni nettiyhteydet viime viikon keskiviikkona. Myös puhelinten kuuluvuus ja data katosivat, mutta ne palautuivat viikonloppuna. Netti ei kuitenkaan palautunut, vaikka olimme useaan otteeseen yhteydessä palveluntarjoajaan.

Tänään Richard ja hänen isä alkoivat tutkia tarkemmin kaapeleita, ja selvisi, että ne olivat mahdollisesti kastuneet tiistaiyön rankkasateesta ja irronneet liitoksistaan. Nyt netti taas toimii. Tuntuu kuin ihmeeltä lähes viikon nettikatkon jälkeen.

Netti on täällä todella hidas. Nopeustestin mukaan latausnopeus on huimat 1,18 Mbit/s. Nopeimman netin pitäisi olla 4 Mbit/s, Suomessa hitainkin yhteys on usein tätä nopeampi. Sivut eivät siis useinkaan avaudu kunnolla, tai yhteys katkeaa juuri ennen kuin sivu on ehtinyt latautua. Tässä on päässyt kehittämään omaa kärsivällisyyttään.

Viikonlopun aikana ehdin kirjoittamaan monta juttua koneelle ja editoimaan kuvia. Laitan niitä pikku hiljaa tänne blogiin.

Kesän herkku: täytetyt paprikat

Yksi täällä oppimani asia, jonka ehdottomasti tuon mukanani kotiin, ovat kalaruoat! Olen oppinut täällä valmistamaan monipuolisemmin kalaruokia, sillä kala on tärkeä osa ruokavaliota täällä saarella. Kalaa tarjotaan kaikissa muodoissa.

Jaan tällä kertaa teidän kanssa herkullisen ja yksinkertaisen kalatäytteen reseptin, jota käytimme tänään täytettyihin paprikoihin. Täyte on siitä mahtava, että sitä voi käyttää niin arepa -maissileivissä, uuniperunoissa, empanadas -pasteijoissa kuin vaikka tacoissa – vain mielikuvitus on rajana.

Me laitoimme täytteeseen ají dulcea, en ole varma löytyykö sitä Suomesta. Maku ei ole tulinen, vaan hedelmäisen pehmeä ja vähän jopa savuinen, lähes paprikamainen. Ají dulce on yksi venezuelalaisen ruoan perusraaka-aineista, jota laitetaan lähes kaikkeen sen herkullisen maun vuoksi. Sitä käytetään etenkin kalaruoissa. Jos ají dulcea ei löydy, kokeilisin kaupan chilejä, jotka yleensä eivät ole kovin tulisia ja lisäksi lisäisi vähän enemmän paprikaa.

Täytetyt paparikat (5 annosta)
5 paprikaa
Juustoa kuorruttamiseen

Kalatäyte
1 vaalea kala
Pätkä purjosipulia / kevätsipulia (sipulia)
2-3  makeaa chiliä
1 prk ranskankermaa / smetanaa
Soijakastiketta, teriyaki-kastiketta
Suolaa
Pippuria

Leikkaa paprikat kantaosasta avoimiksi. Poista siemenet. Aseta paprikat vuokaan, suorista tarvittaessa alapuolet leikkaamalla pieni kärki pois paprikoista. Esikypsytä paprikoita kiehuvassa vedessä n. 5 min ja valuta niistä vesi pois.

Poista kalan sisälmykset. Keitä kala kypsäksi kattilassa. Poista ruodot ja nypi se hienoksi.

Pilko sipuli ja chilit. Hienonna paprikan kannan ympärille jäänyt paprika. Kuullota ne pienessä tilkassa öljyä. Lisää nypitty kala. Mausta. Lisää smetana / ranskankerma. Tarkista maku.

Täytä paprikat kalatäytteellä. Ripottele pinnalle juustoa. Kypsennä 225 asteessa noin 15-20 minuuttia, kunnes juusto alkaa ruskistua. Ja sitten vain... ¡Buen provecho!

Täytetty paprika, lisukkeen maniokkia ja paistettuja ruokabaneeneja (tajadas).

Auringonlaskun kiitollisuusmeditaatio

Tänään auringonlasku oli maaginen. Katselimme sitä Zaragozan rannalta. Sinisten pilvien reunat alkoivat hiljalleen punertua, kunnes taivas loisti koko voimallaan keltaisen, oranssin, pinkin ja sinisen sävyissä. Täydellinen hetki meditaatiolle.

Seisoin vyötäröön asti vedessä, hengitin syvään ja kiinnitin katseeni horisonttiin. Ihailin taivaan sävyjä, hengitin sisään ja ulos. Pienen pienet aallot näkyivät meren pinnalla. Mieleni tuntui tyyneltä, rentoutuneelta.

Jos et ole kokeillut ennen meditaatiota, tässä yksinkertaiset ohjeet. Asetu mukaan asentoon, voit seistä tai istua, muista suoristaa selkä. Täytä keuhkot rauhalliseen tahtiin, hengitä ulos samaan rauhalliseen tahtiin. Keskity vain hengitykseen, tähän hetkeen. Jos ajatukset lähtevät harhailemaan, palauta lempeästi huomiosi jälleen hengitykseen.

Mieti jokapäiväisiä asioita, joista tunnet tänään kiitollisuutta. Jos olotilasi ei ole kiitollinen, se ei haittaa. Älä soimaa itseäsi, vaan tunne sitä, mitä tunnet tällä hetkellä. Kiitollisuus voi ilmaantua myöhemmin päivän aikana.

Kiitollisuusmeditaation voit tehdä paikassa, jossa sinun on hyvä olla. Se voi olla oma koti, metsä, ranta, kallio. Itse olen täällä tykästynyt auringonlaskuihin, sillä silloin on mielestäni luonnollinen hetki tuntea kiitollisuutta päivästä.

Follow my blog with Bloglovin

9 syytä rakastua Isla Margaritaan

En ole vielä kertonut täällä, miksi olemme rakastuneet Isla Margaritaan. Saari kun on hurmannut meidät kauneudellaan täysin. Rakkautta ensi silmäyksellä voisi sanoa. Tässä 9 syytä rakastua Isla Margaritaan.

1. Kauniit hiekkarannat. Karibianmeren rannat hurmaavat kenet vain. Turkoosit, kirkkaat vedet. Vaaleaa, hienoa hiekkaa. Palmupuiden havinaa. Rantoja löytyy jokaisen makuun, on surffiaaltoja ja uima-altaan kaltaista tyyneyttä. Olemme käyneet vasta murto-osalla saaren rannoista, tavoitteena on tutustua mahdollisimman moneen.

2. Pieni mutta suuri. Kaikkialle pääsee autolla suht nopeasti. Olemme kiertäneet lähes koko saaren, mutta vielä on monta paikkaa käymättä. Täältä löytyy kulttuurin ystäville museoita ja linnoituksia. Luontoelämyksiä tarjoaa La Restingan kansallispuisto, ratsastusretket, kävelyreitit vuorilla. Rantoja löytyy jokaiseen makuun: melkein koskemattomia ja rantoja, joilla järjestetään sesonkiaikana rantabileitä. Saaren isoimmassa kaupungissa Porlamarista löytyy puolestaan mm. vesi- ja huvipuistot ja ostoskeskuksia.

3. Hiljaisuus. Asumme kylässä, kävelymatkan päässä sen keskustasta, mutta silti niin rauhallisella alueella, etteivät liikenteen äänet kantaudu tänne asti. Illalla pimeän tultua kuuluu heinäsirkkojen sirkutusta ja satunnaista koirien haukuntaa. Istumme ulkona terassilla kuunnellen ympäristön ääniä. Tuntuu, että täällä on tilaa hengittää.

4. Ystävälliset ihmiset. Margaritalaiset ovat todella ystävällisiä.  Kadulla voi kysyä aina neuvoa ja paikalliset auttavat mielellään. Naapurit tuntevat toisensa ja auttavat toisiaan. Heiltä voi käydä pyytämässä lainaksi vaikka vihanneksia, palauttaa sitten myöhemmin.

5. Luonto ja ilmasto. Luonto on monimuotoinen. Saarelta löytyy toinen toistaan kauniimpia hiekkarantoja, vuoristoa jonka rinteillä kasvaa kaktuksia ja puskia. La Restingan kansallispuistossa pääsee tutustumaan mangrovemetsiin ja laguuneihin. Luonto on monessa paikassa vielä koskematon. Saaren itäosa, jossa on suurimmat asutuskeskukset (kuten Porlamar), on tiheämmin asuttua kuin länsiosa, jossa me asumme. Ilmasto on kuiva, ja lähes jokaisena vuoden päivänä paistaa aurinko.

6. Tuoreet hedelmät ja vihannekset. Värikkäitä vihanneksia ja hedelmiä voi ostaa markkinoilta. Hedelmät ovat makeita, papaija on suussa sulavaa.  Ja parasta kaikessa on, että takapihallamme on limepuu.

7. Kala ja merenelävät. Suoraan kalastajilta, taatusti tuoretta, hyvään hintaan. Olen oppinut sen, että tuore kala tuoksuu vain merelle. Ostimme lähikylän kalastajilta pari 3 kg painoista kalaa, toimme ne kotiin takarontissa, eivätkä ne haisseet missään vaiheessa miltään.

8. Rauhallinen elämänrytmi. Kylätunnelma ei ole kadonnut turismin myötä niin kuin monessa muussa paikassa. Täällä kylässä monet istuvat ulkona auringonlaskun aikaan, jolloin pahin päivän porotus on jo ohi ja lämpötila laskee alle 28 asteen. Miesporukat pelaavat kadulla dominoa. Naiset nostavat tuolit ulos ja juttelevat keskenenään. Moikkaavat ohikulkijoille. Täällä mihinkään ei ole kiire. On aikaa jutella naapurin kanssa, istahtaa hetki meren äärellä, hengittää merituulta. Pimeän tultua ihmiset alkavat siirtyä koteihinsa, nukkumaan mennään aikaisin.

9. Auringonlaskut. Joka ilta kuuden maissa aurinko värjää taivaan erilailla. Isla Margaritan auringonlaskujen sanotaan olevan Venezuelan kauneimpia. Aiemmassa postauksessa kerroinkin jo, miten auringonlaskut ovat hurmanneet minut. On ihana istua katsomaan, miten päivä painuu mailleen. Rauhoittua kiittämään päivästä, ja siitä että huominen on jälleen uuden alku.

Sanotaan, että kun kerran käy Isla Margaritalla, saareen rakastuu. Monet heistä päättävät jäädä saarelle asumaan pysyvästi. Täällä heille on ihan oma nimensä - navegante.

Elintarvikelasteja ja kauppoja ryöstetään

Aiemmassa postauksessa mainitsin väkivallasta, jota nälkä ja elintarvikkeiden puute tuo mukanaan. Eri puolilla Venezuelaa on tehty kauppojen ja tavaralastissa olevien rekkojen joukkoryöstöjä (saqueos), mistä ei puhuta juurikaan mediassa – ei täällä, saati muualla.

Toissapäivänä tänne kylään matkalla ollut rekka ryöstettiin ennen kuin lasti ehdittiin purkaa. Lastissa oli maitoa, öljyä ja pastaa. Eilen ihmisjoukot ryöstivät apteekin Porlamarissa, jossa oli myynnissä hallituksen hintasäätelemiä äidinmaidonkorvikkeita ja vaippoja. Kävimme siellä päivää ennen. Ihmisjoukkoja on lähes mahdoton kontrolloida, kun nälkä on luisunut näin pahaksi.

Viime viikolla sosiaalisessa mediassa kiersi video, jossa ryöstettiin häkeittäin eläviä kanoja liikennevaloihin pysähtyneen rekan lavalta. Rekkakuskit eivät enää uskalla ajaa kuormia, koska maanteillä ryöstetään. Ihmiset ovat nälissään. Harvaa ryöstää muutamaa elävää kanaa kuin todellisesta tarpeesta.

Cumanán kaupungissa ryöstettiin eilen yli 20 kauppaa, leipomoa ja elintarvikelastissa ollutta rekkaa. Sosiaalisessa mediassa kiertää huhu, että kaupunki on tuhottu, kaupoissa ei ole enää mitään. Cumanásta on lauttayhteys tänne Margaritan saarelle, jossa asumme. Lauttayhteys pysäytettiin toistaiseksi, jottei Cumanán väki tulisi saarelle ryöstämään. Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei mantereelta tule elintarvikkeita tänne päin.

Suomessa mediaan voi luottaa, ja tällaisista asioista saa tietoa uutisista. Televisiouutisissa eilen illalla ei ollut mitään Cumanán tapahtumista tai muistakaan joukkoryöstöistä. Tiedotusvälineet eivät ole täysin vapaita ja riippumattomia, joten kaikesta ei puhuta julkisesti. Nykyään onneksi vähintään sosiaalisen median kautta saa tietoa, ja Youtubessa ja Twitterissä kiertää videoita ja kuvia tapahtumista.

Tiedon puute luo pelkoa ja ahdistusta. Mihin asti tilanteen on mentävä, jotta tapahtuu muutos?

Leipomossa kysytään, onko leipää

”Venezuela on ainut maa maailmassa,  jossa leipomossa pitää kysyä, onko teillä leipää”, vanhempi mies heittää leipomossa. Ihmiset vitsailevat täällä kaikesta, siten kestää varmaankin kaiken tämän hulluuden.

Ensimmäisinä viikkoina, kun tulimme tänne, leipäjonoja näki harvakseltaan, ja leipomosta sai vielä leipää suht lyhyellä jonottamisella. Nyt leipäjonot ovat muodostuneet jokapäiväisiksi. Jonossa voi hyvinkin olla lähemmäs sata jonottajaa.

Leipää ei ole tarjolla koko päivän, vaan satsin tullessa uunista, se yleensä loppuu nopeasti. Leipää kun jonotetaan jo tunteja ennen kuin se tulee uunista.

Leipäjonot johtuvat osin siitä, että muuta hiilihydraattipitoista ruokaa ei enää löydä. Pasta, riisi, jauhot ja maissijauho (arepojen tekemiseen) ovat hintasäädeltyjä, joten niitä saa vain hallituksen kaupoista. Joskus pastaa saattaa löytää tavallisista kaupoista, mutta hinta on 20-kertainen. Meillä on varastossa pastaa, riisiä ja maissijauhoja, ne riittävät meille vain noin kuukaudeksi. Mistään ei näitä tuotteita ole enää löytänyt.

Kun ihmisillä ei enää ole mitään, millä mahansa täyttää, se näkyy mm. leipäjonojen pidentymisenä. Jos edes leivän saisi mahan täytteeksi.

Ihmisten pinna alkaa kiristyä, kun päivittäisestä elämästä on tullut yhtä jonottamista ja epävarmuutta siitä, löytääkö kaupasta ruokaa. Eilen rouva suuttui, kun hänen vuoronsa tuli, leipä olikin loppu. Täällä on tapana maksaa ostokset, ennen kuin ne saa käteensä. Leipä loppui juuri silloin, koska samaan aikaan yksi mies kävi pyytämässä leivät etukäteen itselleen, jotka olisivat kuuluneet rouvalle. Sanaharkan päätteeksi rouva sai leivät.

Tilanne alkaa kuumentamaan hermoja. Mitä ei vanhempana tekisi, kun lapset ovat nälissään? Tämä ajatus nousee usein mieleen.

Kassin sisältö kuin pankkirosvolla

En ole ikinä nähnyt näin paljon seteleitä kuin täällä. Aluksi järkytyin, kun näin niin suuren määrän seteleitä. Inflaatio on äärimmäisen nopeaa, rahan arvo laskee koko ajan ja tuotteiden hinnat kallistuvat. Olemme jo parin viikon aikana huomanneet, että esimerkiksi puurohiutaleiden hinta on tuplaantunut. Myös hedelmien, vihannesten ja sokeriruo’on hinta on noussut. Eikä tiettyjä tuotteita löydy mistään. Eron huomaa jo parissa viikossa. Välillä meno hirvittää, on myönnettävä.

Täällä pitää kantaa käteistä mukana, sillä monessa paikassa ei käy pankkikortti. On myös tavallista, että pankkiautomaateista on setelit loppu. Tai sitten automaatista voi nostaa vain rajoitetun määrän seteleitä, esimerkiksi 3000 bolivaria (3 euroa).

Välttääksemme käteisongelman kävimme tänään pankissa nostamassa rahaa. Piti jonottaa perusluukulle, jonka jälkeen otettiin vielä erilliselle luukulle, jossa tehtiin turvallisuuskysymyksiä. Sen jälkeen valokuvattiin, ja vasta sitten sai setelitukot. Isoin seteli täällä on 100 bolivaria. Nostimme siis käytännössä kassillisen seteleitä.

En vieläkään totu siihen, että kassissa voi olla isokin nippu seteleitä ja että kaupan kassalla ihmisten on laskettava seteleitään. Ketä tahansa jännittää pitää niin suurta määrää käteistä mukana. Peruslompakko ei täällä enää riitä, vaan tarvitaan isompi laukku.

Tällä maksoimme 5 hengen ravintolaskun rannalla.

Miten oppia elämään ilman peruselintarvikkeita?

Kauppojen hyllyt ovat entistä tyhjemmät päivä päivältä. Tietyt tuotteet puuttuvat täysin. Mistään ei löydy sokeria, jauhoja, maitoa, margariinia, voita, vessapaperia. Aivan peruselintarvikkeita, jotka on nyt eliminoitu päivittäisestä käytöstä.

Pienissä lähikaupoissa, joita täällä kutsutaan "chino":iksi eli kiinalaiskaupoiksi, on aiemmin löytänyt kaikkea mahdollista. Nyt hyllyt ovat joko tyhjillään tai täytetty ohuella rivillä samoja tuotteita. Tilanne oli sama myös Porlamarissa, joka on saaren suurin kaupunki. Kävimme isossa supermarketissa, jossa osa tilasta oli tyhjillään, hyllyissä rivejä talouspaperia eikä yhtään vessapaperia, samoja tuotteita rivissä hyllyjen etureunassa - ja hinnat taivaissa paikallisille.

Tuntuu oudolle olla täysin ilman yllämainittuja elintarvikkeita, koska ennen en ole koskaan ollut paikassa, jossa noista tuotteista olisi pulaa. Ainut vaihtoehto on sopeutua tilanteeseen. Olen oppinut syömään leipää ja arepaa ilman voita, vessassa käyttämään vessapaperin sijaan vettä ja pyyhettä, tekemään puuron veteen, juomaan limemehua ilman sokeria.

Ristiriitaista on myös se, että leipää saa jonottaa, eikä sitä ole joka päivä leipomoissa, ja sitten samaan aikaan myöskään jauhoja ei löydy, jotta voisi tehdä itse leipänsä. Toissapäivänä kuulimme naapurilta, että hänen tutullaan on pieni kotileipomo ja että hänen kauttaan voisi saada jauhoja. Hän myi meille kilon jauhoja, josta sitten tein tädin kanssa leipää kotona. Leipä oli tuhannesti parempaa kuin leipomon leipä. Tekisin mielelläni leivät kotona, jos vain olisi jauhoja.

Tilanne tuntuu huononevan, ja hyllyt näyttävät tyhjemmiltä päivä toisensa jälkeen. Myös hinnat ovat nousussa. Tänään hinta on tämä, huomenna jo toinen.

Miten Caracasin lento erosi kaikista muista?

Palaan vielä Madrid-Caracas -lentomatkalle. Se oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun olin lennolla, jossa ilma oli niin tunteita täyteen pakkautunut. Koneessa oli pääasiassa venezuelalaisia. Osa oli matkalla kotiin vierailtuaan Euroopassa asuvien lasten luona. Osa taas venezuelalaisia nuoria, jotka olivat menossa pariksi viikoksi tapaamaan perhettään.

Ilmassa oli jännitystä ja odotusta siitä, mikä tilanne kotimaassa tulisi olemaan. Ikävää Eurooppaan jääneitä lapsia kohtaan. Huolta siitä, mitä tehdä, kun palaa takaisin kotiin. Huolta turvallisuudesta. Tunnelma oli erilainen kuin millään aikaisemmalla lennolla, missä olen ollut.

Vieressämme istui venezuelalainen pariskunta, joka oli kaksi vuotta sitten päättänyt muuttaa pois Venezuelasta. He lähtivät Englantiin, ensin mies ja sitten tyttöystävä perässä 9 kuukauden päästä. Ja nyt kahden vuoden jälkeen he olivat menossa kotiin tapaamaan sukulaisia pariksi viikoksi.

Kaikesta aisti jännitystä ja huolta turvallisuustilanteesta. Yksi suurimmista huolista oli kuitenkin se, tulevatko matkalaukut perille koskemattomina, sillä laukuissa oli ruokaa ja hygieniatarvikkeita. Sama huoli painoi myös meitä, mutta onneksi kaikki tuli perille.

Auringonlasku saa huolet hälvenemään

Toissapäivänä kävelimme rannalta kotiin ja jäimme ihailemaan auringonlaskua. Yksi kauneimmista, ellei kaunein auringonlasku, minkä olen nähnyt. Syystä sanotaan, että Juan Griegon auringonlaskut ovat Venezuelan kauneimpia. Hetki oli maaginen.

Lähes koko väriskaala maalautui taivaalle. Oranssista pinkin ja lilan kautta siniseen. Veneet kellumassa satamassa. Kalastajat palaamassa veneillään  takaisin satamaan. Ihmisiä rantakadulla ihailemassa näkymää. Taustalla siinsi Macanaon niemimaan vuoret, jotka värjäytyivät vähitellen violetin kautta sinisiksi.

Rannalla istui vanhempi nainen ihailemassa auringonlaskua. Asioilla on tapana yrittää pyrkiä tasapainoon – ainakin jollain tavalla, oli ajatus joka nousi mieleeni. Luonnon ihailu saa ajatukset edes hetkeksi pois arjen vaikeuksista. Huolet unohtuvat toviksi, kun keskittyy vain havainnoimaan taivaanrannan sävyjä.

Se antaa hengähdyshetken, jonka avulla selviää hetken taas eteenpäin.

Hallituksen ruokakori saapui

Ulko-ovellemme koputettiin alkuviikosta ja kysyttiin, haluaako äiti ostaa hallituksen myymän ja hintatuetun ruokakorin eli "la bolsa:n". Korilla olisi hintaa 3 000 bolivaria (kk-minimipalkka on 15 000 bolivaria), ja jakelupäivä olisi lauantai. Korissa oli tarkoitus olla peruselintarvikkeita, kuten riisiä, pastaa, kanaa, lihaa, maitoa, voita, öljyä, papuja.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun mieheni äiti saa ostaa mainitun ruokakorin, sillä niitä ei ole ollut myynnissä Margaritan saarella, jossa asumme. Esimerkiksi Caracasissa ruokakoreja on ollut myynnissä enemmän. Tosin korin hinta ja sisältö vaihtelee paljon. Sen sisältöä ei ole standardisoitu, vaan käytännössä sinne laitetaan, mitä on saatavilla. Hallituksen ideana on, että ruokakori olisi viikottainen tai edes 15 päivän välein jaettava. Saa siis nähdä, milloin seuraava kori tulee tänne.

Lauantaina kori sitten saapui. Kassin kyljessä "bolivariaaninen hallitus taistelee ruokaturvasi puolesta". Kassin sisältö ei kuitenkaan ollut sloganin mukainen. Pari pussia pastaa, maissijauhoa, säilykesardiineja, maissiöljyä, yksi papupussi ja suolaa. Pakattu Venezuelassa.

Inflaatio on taivaissa, eikä rahat riitä täällä edes ruokaan. Ideana ruokakori on hyvä, sillä yritetään paikata tilannetta. Ruokakorin anti tosin ei riitä perheelle viikoksi, vaan ruokaa on pitänyt ostaa kalliilla hinnalla kaupoista, jos ylimääräistä rahaa on löytynyt. Monet ovat joutuneet karsimaan ateriansa yhteen tai kahteen päivässä.

Mitä tänään on myynnissä?

Kävelimme maanantaina keskustassa hoitamassa asioita. Kaukana näkyi paljon väkeä, näytti kuin katu olisi suljettu. Kun lähestyimme paikkaa, se osoittautui kauppajonoksi, joka ulottui lähikaupasta korttelin päähän.

Kävelimme jonon vierestä ja mieheni äiti kysyi yhdeltä jonottajalta, että mitä tänään on myynnissä. ”Vaippoja”, oli vastaus. Äitini heittämä kysymys on nykyään täällä tavallinen. Joku päivä kauppaan saattaa tulla sokeria, toisena jauhoja ja ehkä seuraavalla viikolla vessapaperia.

Katsoin tarkemmin jonottajia, ja jonossa oli paljon naisia lapsineen. Vauvoja rintarepuissa, pikkulapsia leikkimässä kadulla. Ja jono oli kuulemma lyhyt verrattuna pääkaupunkiin.

Kaikilla oli sama tarve ostaa vaippoja, jotka ovat kortilla Venezuelassa. Niitä ei löydy enää mistään – ei edes rahalla. Hallitus tuo silloin tällöin sovittuihin kauppoihin vaippasatsin, jolla on hallituksen tukema hinta. Sinä päivänä, kun kauan odotettu vaippasatsi tulee lähikauppaan, voitte vain kuvitella jonottavien ihmisten määrän. Muina aikoina kauppojen vaippahyllyt (ja muutkin hyllyt) vain ammottavat tyhjyyttään.

Kysyin, että kuinka paljon täällä käytetään kestovaippoja. Arjen pyörittäminen on jo itsessään niin merkittävä urakka, ettei vaippojen pesuun jää aikaa tai energiaa, kun arki on ruoan jonottamista ja työn tekoa. Ja siihen päälle vielä pula vedestä ja saippuasta. Esimerkiksi joissain osissa Caracasia on nyt käynnissä kolmas viikko ilman juoksevaa vettä. Vesi pitää hakea ja kantaa kotiin, joten sitä säästetään. Toki kestovaippoja on käytössä nyt, kun tilanne on mikä on ja vaihtoehdot puuttuvat.

On vaikea käsittää, että kyse on näin perustarpeista.