tiistai 2. elokuuta 2016

Venezuelan upein nähtävyys: Angelin putoukset

Tiedätte varmasti, että on kokemuksia, joita on mahdoton kuvailla sanoin tai kuvin. Koko fiilistä ei koskaan saa välitettyä muille sellaisena kuin se on. Tällainen kokemus oli vierailla maailman korkeimmilla vesiputouksilla, Angelin putouksilla. Se oli kuin matka menneeseen maailmaan.

Angelin putoukset ovat Venezuelan upeimpia nähtävyyksiä, ja ne sijaitsevat Canaiman kansallispuistossa. Angelin putousten nimi ei liity enkeleihin, vaan ne ensimmäisenä ulkopuolisena löytäneeseen yhdysvaltalaiseen lentäjään, joka bongasi putouksen lentomatkallaan. Paikalliset pemón-intiaanit kutsuivat niitä nimellä Kerepakupai Vená, joka tarkoittaa "syvimmän paikan putousta". Varasimme 3 päivän retken, johon kuului Angelin putoukset ja vierailu useilla vesiputouksilla Canaima-laguunilla.

Päivä 1
Matka alkoi Ciudad Bolívarista, jossa hyppäsimme pienlentokoneeseen (vain me kaksi ja lentäjä! Ja voin kertoa, että kyllä vähän hirvitti astua sisään siihen pikkukoneeseen). Matka suuntautui kohti Canaimaa, jonne pääsee vain lentokoneella, sillä autoteitä ei ole. Jo pelkkä lentomatka oli elämys: Richad istui apulentäjän paikalla ja minä heti lentäjän takana, vieressäni oli perunasäkki, kananmunia ja guayaba-hedelmiä, joiden makea tuoksu leijui ilmassa. Kun lähestyimme Canaimaa, edessä avautui sarja toinen toistaan upeampia vesiputouksia.
Lounaan jälkeen lähdimme retkelle Canaima-laguunille paikallisella kuriara-puuveneellä. Retki huipentui Salto El Sapo –vesiputoukselle (Sammakon vesiputous), jonka alitse kävelimme. Matkaa oli 100 metriä, ja putoavat vesimassat olivat hämmästyttäviä putouksen sisältä käsin katsottuna. Aivan mahtava kokemus!

Päivä 2
Lähdimme aamuvarhaisella kohti Angelin putouksia. Putouksille ei pääse autoteitse, vaan ensiksi on kuljettava puolisen tuntia autolla ja sitten kuriara-veneellä, puolisen tuntia patikoiden ja taas kolme tuntia veneellä. Maisemat olivat henkeäsalpaavan hienoja. Ne olivat kuin näkymiä menneeseen maailmaan. Lukuisia tasalakisia tepuy-pöytävuoria nousee viileävetisten jokien keskellä. Maisemia katsellessa alkoi odottaa dinosauruksia syöksyväksi jostain kivenlohkareiden takaa. Ei ole ihme, että nämä maisemat ovat innoittaneet monia miettimään, miltä maailma näytti ennen ihmistä.

Pitkän matkan jälkeen yhtäkkiä joen mutkan takaa avautui näkymä Angelin putouksille. Suu vain loksahti auki, ja onnen kyyneleet nousivat silmiin. Vesimassat syöksyvät Auyantepuy-pöytävuorelta lähes kilometrin matkan alas viidakkoon. En muista nähneeni mitään näin vaikuttavaa pitkään aikaan.


Jätimme tavaramme leiripaikkaan Angelin putousten alle, nukkuisimme siellä yön riippumatoissa. Pienen päivälevon jälkeen lähdimme patikoimaan ylöspäin näköalapaikalle. Matkaa oli noin tunnin verran, ja reitti kulki tiheän pilvimetsän halki. Putouksen vesihöyry tuntui iholla jo ennen näköalapaikalle saapumista. Sieltä avautuvat näkymät olivat uskomattomat, eikä niitä saa vangittua kuviin tai videoihin. Siellä on oltava itse.

Yö riippumatossa metsän keskellä, Salto Angelin alapuolella, oli myös elämys. Viileät ilmamassat laskeutuivat alas joelle, ja yö oli yllättävän kylmä, vaikka päällä oli viltin lisäksi fleece ja verkkarit. Veden pauhu ja metsän äänet tuntuivat rauhoittavilta.




Päivä 3
Aamulla Angelin putoukset olivat sumun ja pilvien peitossa, ja hetkittäin ne väistyivät hieman. Näkymä oli mystinen, ja pöytävuori näytti hetkittäin ilmassa leijuvalta saarelta, joksi paikalliset alkuperäiskansat pöytävuoria kutsuvatkin.

Palasimme Canaimaan samaa reittiä vaikuttuneina luonnon ihmeellisyydestä, täynnä uutta puhdasta energiaa. Painoin kuvan Angelin putouksista mieleeni niin syvään, että se tulee varmasti pysymään siellä ikuisesti. Samalla lupasin itselleni, että annan seuraavan ohjeen jokaiselle, joka rakastaa luontoelämyksiä. Jos sinulla on ikinä mahdollisuus vierailla Angelin putouksilla, tee se! Seuraavissa postauksissa annan lisää käytännön vinkkejä reissuun, ja saatte videon kautta tunnelmia reissusta.

6 kommenttia:

  1. Aak, tuo pienlentokone...Pelkkä kuva tekee jo vähän pahaa :D Itsellä ei edes ihan noin pienistä ole kokemusta, vaan omat ovat olleet noin kymmenpaikkaisia. Eikö teitä yhtään hirvittänyt? ;D Näkymäthän noista ovat kyllä upeat ja voi että, niin näytti kyllä olevan tuo teidän kohteennekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin hirvitti! Luulimme, että matkatavarat menisivät siinä koneessa ja me toisessa. Ja kun meitä pyydettiin hyppäämään kyytiin, huh kädet alkoi hikoilla. Siinä menomatka vierähti perunasäkki viereisellä penkillä. Olin ennen matkustanut samankokoisella koneella kuin sä, sellainen kymmenpaikkainen, ja kyllä tän pienuus vähän hirvitti :D

      Poista
  2. Se, että Venezuelassa pääsisi noin pitkälle sisämaahan "ilman sisäpiirin apua/tietoa" taitaa sulkea kohteen pois useammilta meistä. Maan pääkaupungissa vierailu riitti - sääli varmasti mahtikokemus....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, että pääsit vierailemaan vain Caracasissa. Siellä pitää olla niin varuillaan ja meno on aivan erilainen kuin muualla maassa. Canaima ja Angelin putousten seutu on rauhallinen ja turvallinen, ja yllätyksenämme löysimme sieltä ensimmäiset eurooppalaiset Venezuelassa! Monet tekevät paikallisten matkatoimistojen kautta pari kappaletta muutaman päivän retkiä, ja sitä kautta maahan pystyy tutustumaan helpommin turistina. Seuraavassa postauksessa kirjaan käytännön vinkkejä siitä, miten päästä Angelin putouksille :)

      Poista
  3. Wau! Voin vain kuvitella, että tuo on ollut ihan mieletön kokemus. Kyllä se tekstistä ja kuvista hyvin käy ilmi. Minä niin pidän noista pienlentokoneista, joskin olen päässyt lentämään sellaisilla vain Suomessa.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, ...