Huomioita Suomesta

Viimeinen viikko Venezuelassa meni niin vauhdilla, etten ehtinyt kirjoitella blogiin mitään. Perhettä ja mieheni ystävä olivat meillä kylässä, ja ajelimme saaren ympäri ja hengailimme rannalla joka päivä. Nyt on rantakiintiö hetkeksi täynnä. Ikävä Karibianmerelle on kuitenkin kova, vaikka olemme ehtineet olla Suomessa vasta reilun päivän.

Lähtö Venezuelasta oli tunteita herättävä, eikä kyyneleiltä vältytty. Mikään lähtö ei ole tuntunut näin ikävälle. Etenkin se tuntuu pahalta, kun tiedämme, mihin tilanteeseen venezuelalainen perhe jää. Juttuja Venezuelasta riittää blogiin vielä pitkäksi aikaa.

Tässä muutamia ensihuomioita Suomesta.

• Helsinki-Vantaan lentokentällä on hiiren hiljaista. Kotiinkaan ei kantaudu ääniä (saati vuohen määkinää tai kukonlaulua).
• Kaupoissa on tarjolla KAIKKEA! On mistä valita: montaa laatua jogurttia, leipää, vihanneksia, oliiviöljyjä. Mielettömästi eri vaihtoehtoja.
• Netti (meillä on hitain versio) on käsittämättömän nopea. Sivut latautuvat silmän räpäyksesssä.
• Julkisissa paikoissa on vessapaperia, ja se on super kestävää ja pehmeää, eikä hajoa käsiin. Sekä myös käsisaippuaa!
• Monet naapurit vastaavat tervehdykseen nyökkäämällä, harvat sanovat "hei":tä. Kai siihen taas tottuu hiljalleen, ettei kaikkien kanssa vaihdeta kuulumisia.
• Ilma on viileä ja kuiva, ja pyykit kuivuvat hetkessä ulkona. Iho ei tule kosteaksi heti suihkusta pois päästyä.
• Kaikkialla tuntuu olevan niin rauhallista, eikä koko ajan tarvitse olla silmä tarkkana.

Nyt ryhdymme purkamaan matkalaukkuja, pesemään pyykkiä ja purkamaan tavaralaatikkoja. Kaunista elokuista maanantaita kaikille!

3 viikkoa kotiinpaluuseen – mitkä ovat fiilikset?

Kotiinpaluuseen on nyt 3 viikkoa. Olemme jutelleet mieheni kanssa useasti siitä, millaiset fiiliset on palata takaisin koti-Suomeen. Ja sen voin sanoa, että ne ovat aika sekavat.

Lähtö tulee olemaan kova paikka, sillä tiedämme nyt käytännössä, millaiseen tilanteeseen venezuelainen perhe täällä jää. Mietimme usein, että millaista arki on täällä vaikka kolmen kuukauden kuluttua, koska joka päivä huomaa, että pula ruoasta on entistä huutavampi. Toukokuun lopulla, kun tulimme Venezuelaan, ruokaa oli vielä jonkun verran supermarketeissa. Nyt tilanne on jo paljon kriittisempi. Sen lisäksi hinnat ovat pompsahtaneet moninkertaisiksi näinkin lyhyessä ajassa.

Miten suureksi kriisi kasvaa, kunnes tapahtuu joku muutos parempaan? Mikään ei ole varmaa, ja tilanne ailahtelee suuntaan jos toiseen. Se aiheuttaa paljon huolta – olimme sitten Suomessa tai täällä. Ja milloin tulee vastaan se piste, että on paras lähteä ulkomaille etsimään rauhallisempaa elinpaikkaa, jossa ei tarvitse huolehtia päivittäin ruoasta tai lääkkeistä? Monet perheestämme (ja myös lukuisat muut venezuelalaiset) suunnittelevat parhaillaan muuttoa toisiin Latinalaisen Amerikan maihin.

Olemme rakastuneet Isla Margaritaan täysin, ja jos maan tilanne olisi toinen, tämä olisi paratiisimainen paikka asua tai tulla vierailulle kerran pari vuodessa. Toisinaan mietin, milloin palaamme tänne seuraavan kerran. Vai tuleeko sitä, jos perhe muuttaa pois Venezuelasta? Mihin sukulaismatkamme suuntautuvat tulevaisuudessa? 

Välillä puolestaan haaveilee siitä, että voi Suomessa mennä kauppaan ja ostaa, mitä tekee mieli. Leipoa pataleipää tai vaikka omenapiirakan. Valmistaa raikkaan salaatin, tehdä linssikastiketta. Täällä aineksia näihin asioihin ei vain ole, sillä raaka-aineet  puuttuvat täysin kauppojen hyllyistä. En olisi ikinä uskonut, että voisin ikävöidä lähi-Alepaa näin paljon.

Elämä Suomessa on niin huoletonta, eikä arjessa tarvitse käyttää paljoa aikaa ruoan etsimiseen. Kaupassa voi käydä nopeasti ja sieltä saa sen, minkä tarvitsee. Helposti ja lähes aina jonottamatta. Aikaa jää enemmän muihin asioihin – opiskeluun, työntekoon, vapaa-aikaan ja itsensä kehittämiseen, jotka muodostavat merkittävän osan hyvinvoinnistamme.

Olen kiitollinen, että olen saanut mahdollisuuden asua täällä ja tutustua sukulaisiin. Jokainen, joka on asunut puolisonsa tai vieraan perheen luona maailmalla, tietää, miten antoisa kokemus se on. Perheen luona asuminen kiinnittää täysillä paikalliseen arkeen ja kulttuuriin. Nyt voin sanoa, että tämä on toinen kotimaani. Venezuela tuntuu kodilta kaikista ongelmista huolimatta. Tämän kokemuksen jälkeen pienet asiat eivät kyllä saa mieltä maahan, ja on sitä opittu myös nauramaan tälle kaikelle.

Tunnelmat täällä vaihtelevat siis laidasta laitaan, mutta varmaa on, että lähdön paikka ei tule olemaan helppo kenellekään meistä.

Postauksen kuvat on otettu Playa El Agua -nimisellä rannalla, joka on yksi omista suosikeistani.

#IGTT: 5 suosikkipaikkaa roadtripiltä

Bongasin Muru Moun –matkablogista Instagram Travel Thursdayn, jonka heinäkuisena teemana on kotimaan matkailu. Mieleeni pulpahti heti monta vierailun arvoista paikkaa parin vuoden takaiselta Suomi-roadtripiltä, jotka haluan nyt jakaa teidän kanssa. Ehkä joku teistä innostuu vaikka käymään jossakin näistä paikoista?

Kaksi vuotta sitten muutimme mieheni kanssa Panamasta Suomeen. Olimme molemmat tehneet pitkiä työpäiviä Panamassa, joten päätimme ottaa aikaa itsellemme ja toisillemme ja lähteä Suomi-roadtripille, joka venyi 5 viikkoiseksi. Roadtrip ilman sen suurempia suunnitelmia, muutama idea paikoista joissa vierailla, ideana mennä oman mielen mukaan - ja reissusta tuli ikimuistoinen. Miehelleni kaikki oli uutta ja ihanaa, ja tämä matka muistuu mieleen usein, kun pohdimme sitä, miltä hänestä silloin tuntui muuttaa Suomeen. Suomi hurmasi niin hänet kuin minutkin.

Tässä viisi suosikkipaikkaamme itärajan tuntumasta:

1. Karhunkierros
Syystä Karhunkierros on Suomen suosituin vaellusreitti. 80 kilometrin vaellus vie halki Oulangan kansallispuiston. Matkalle mahtuu niin tiheitä metsiä, soita, vuolas Oulankajoki, kuohuvia könkäitä kuin upeita vaaroja ja tuntureitakin. Seikkailunhaluisina päätimme meloa osan reitistä (Kiutaköngäs-Jäkälämutka) ja suunnistaa sieltä takaisin reitille.

2. Hossa
Suomussalmella sijaitseva Hossan retkeilyalue sattui hyvin matkamme varrelle, ja päätimme tehdä siellä melontavaelluksen. Vuokrasimme kanootin, ja meloimme jokea ja järvenselkää pitkin yöpymispaikalle. Aivan ihana, rauhallinen paikka, poroja siellä täällä.

3. Paateri
Reissun ehkä yllättävin paikka oli kuvanveistäjä Eva Ryynäsen taitelijakoti Paateri, joka sijaitsee noin 30 km päässä Lieksasta. Taitelijan veistämä kirkko, kotitalo, ateljee ja kahvila muodostavat omalaatuisen ja vaikuttavan kokonaisuuden. Tämä on aivan mieletön paikka, jonne kannattaa ehdottomasti mennä, jos vain liikkuu Lieksan lähistöllä.

4. Valamo
Olin kuullut Valamosta, ortodoksidesta munkkiluostarista, mutta en ollut käynyt siellä koskaan. Sisäänpääsymaksuun kuului opastettu luostarikierros, joka oli todella kattava. Opas oli asiantunteva ja kertoi kiinnostavia tarinoita. Vierailun päätteeksi voi luostarin myymälästä ostaa mm. munkkien valmistamaa viiniä.

(Yrittäessäni käydä tarkistamassa Valamon sivuilta, kuuluuko opastettu kierros edelleen sisäänpääsymaksuun, minulle selvisi, että Venezuela onkin luostarin mustalla listalla. Tämä teksti lävähti nettiselaimeen ”403: Access Forbidden. Your location (VE) has been blacklisted.” Aika friikkiä.)

5. Ruunaan kosket
Välillä kaipaa vauhtia ja jännitystä, joten siihen keksimme mennä laskemaan koskia puuveneellä. 30 km matka taittui Lieksanjokea pitkin perinteisellä puuveneellä. Tunne laskun jälkeen on yhtä aikaa riemua ja kunnioitusta villin luonnon voimia kohtaan.

***
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi. Katso lisätietoja ja osallistumisohjeet täältä.