Ota aikaa itsellesi

Kesä on usein sitä aikaa vuodesta, jolloin saa unohtaa hetkeksi arjen aikataulut ja velvollisuudet sekä keskittyä vain olemaan, ihmettelemään elämää. Sosiaalinen media pursuaa kesällä toinen toistaan herkullisempia mansikoita, jäätelötöttöröitä ja kesävarpaita. Suomen kesää tulee kieltämättä hetkittäin ikävä täälläkin. Ikävä sitä, että voi kävellä missä ja mihin aikaan vain. Leikatun nurmikon tuoksua. Sitä, että voi nauttia yöttömästä yöstä istuskellen ulkosalla.

Täällä pimeys laskeutuu seitsemän maissa, ja pimeän tullen on syytä olla jo kotosalla. Toki asioilla on aina monta puolta, ne hyvät ja huonet. Täällä aurinkoa piisaa niin paljon, että välillä toivoo sadepäiviä.

Täällä olen ottanut aikaa itselleni. Olen ihaillut monia auringonlaskuja rannalla, kiertänyt saarta ja nauttinut saaren leppoisesta karibialaisesta menosta. On ollut ihana joskus vain olla ilman paineita olla koko ajan menossa jonnekin. Tämän kolmen kuukauden loman aikana emme ole juurikaan suunnitelleet menoja etukäteen, vaan olemme toimineet spontaanisti päättäen lähes edellisenä iltana, mitä huomenna tehdään. Se on yllättävän vapauttavaa.

Joskus lomailu voi mennä paikasta toiseen juoksemiseksi, ja loman ollessa lähellä loppuaan huomaa, kuinka paljon sitä oikeastaan väsyttääkään. Silloin voi alkaa miettimään, että reissun olisi voinut tehdä vähän rennommallakin otteella. Meillä on ollut mukavasti aikaa olla täällä, eikä senkään vuoksi ole ollut kiirettä kiertää koko saarta viikossa tai parissa. Tällainen rento loma tuli kuin tilauksesta. Monet meistä tarvitsevat myös tällaista aikaa aikataulutetun arjen vastapainoksi.

Mikä on sinun tapasi ottaa aikaa itsellesi? Mikä tahansa tapasi ja paikkasi onkaan, muistathan ottaa hetki myös itselle - ja pysähtyä hetkeksi nauttimaan kesästä.

3 viikkoa kotiinpaluuseen – mitkä ovat fiilikset?

Kotiinpaluuseen on nyt 3 viikkoa. Olemme jutelleet mieheni kanssa useasti siitä, millaiset fiiliset on palata takaisin koti-Suomeen. Ja sen voin sanoa, että ne ovat aika sekavat.

Lähtö tulee olemaan kova paikka, sillä tiedämme nyt käytännössä, millaiseen tilanteeseen venezuelainen perhe täällä jää. Mietimme usein, että millaista arki on täällä vaikka kolmen kuukauden kuluttua, koska joka päivä huomaa, että pula ruoasta on entistä huutavampi. Toukokuun lopulla, kun tulimme Venezuelaan, ruokaa oli vielä jonkun verran supermarketeissa. Nyt tilanne on jo paljon kriittisempi. Sen lisäksi hinnat ovat pompsahtaneet moninkertaisiksi näinkin lyhyessä ajassa.

Miten suureksi kriisi kasvaa, kunnes tapahtuu joku muutos parempaan? Mikään ei ole varmaa, ja tilanne ailahtelee suuntaan jos toiseen. Se aiheuttaa paljon huolta – olimme sitten Suomessa tai täällä. Ja milloin tulee vastaan se piste, että on paras lähteä ulkomaille etsimään rauhallisempaa elinpaikkaa, jossa ei tarvitse huolehtia päivittäin ruoasta tai lääkkeistä? Monet perheestämme (ja myös lukuisat muut venezuelalaiset) suunnittelevat parhaillaan muuttoa toisiin Latinalaisen Amerikan maihin.

Olemme rakastuneet Isla Margaritaan täysin, ja jos maan tilanne olisi toinen, tämä olisi paratiisimainen paikka asua tai tulla vierailulle kerran pari vuodessa. Toisinaan mietin, milloin palaamme tänne seuraavan kerran. Vai tuleeko sitä, jos perhe muuttaa pois Venezuelasta? Mihin sukulaismatkamme suuntautuvat tulevaisuudessa? 

Välillä puolestaan haaveilee siitä, että voi Suomessa mennä kauppaan ja ostaa, mitä tekee mieli. Leipoa pataleipää tai vaikka omenapiirakan. Valmistaa raikkaan salaatin, tehdä linssikastiketta. Täällä aineksia näihin asioihin ei vain ole, sillä raaka-aineet  puuttuvat täysin kauppojen hyllyistä. En olisi ikinä uskonut, että voisin ikävöidä lähi-Alepaa näin paljon.

Elämä Suomessa on niin huoletonta, eikä arjessa tarvitse käyttää paljoa aikaa ruoan etsimiseen. Kaupassa voi käydä nopeasti ja sieltä saa sen, minkä tarvitsee. Helposti ja lähes aina jonottamatta. Aikaa jää enemmän muihin asioihin – opiskeluun, työntekoon, vapaa-aikaan ja itsensä kehittämiseen, jotka muodostavat merkittävän osan hyvinvoinnistamme.

Olen kiitollinen, että olen saanut mahdollisuuden asua täällä ja tutustua sukulaisiin. Jokainen, joka on asunut puolisonsa tai vieraan perheen luona maailmalla, tietää, miten antoisa kokemus se on. Perheen luona asuminen kiinnittää täysillä paikalliseen arkeen ja kulttuuriin. Nyt voin sanoa, että tämä on toinen kotimaani. Venezuela tuntuu kodilta kaikista ongelmista huolimatta. Tämän kokemuksen jälkeen pienet asiat eivät kyllä saa mieltä maahan, ja on sitä opittu myös nauramaan tälle kaikelle.

Tunnelmat täällä vaihtelevat siis laidasta laitaan, mutta varmaa on, että lähdön paikka ei tule olemaan helppo kenellekään meistä.

Postauksen kuvat on otettu Playa El Agua -nimisellä rannalla, joka on yksi omista suosikeistani.

Aamun ääniä

Lempihetkeni on täällä aamunkoitteessa. Silloin ilmassa käy kevyt tuulenvire. Se tuntuu ihanalle iholla. Ilma on yön jäljiltä vielä raikas. Pikkuhiljaa aurinko kiipeää yhä korkeammalle ja muuttaa ympäristön värejä kovemmiksi. Seitsemän aikaan aurinko jo lämmittää nostattaen hien pinnalle.

Naapurin kukko kiekuu, linnut visertävät, muutama koira haukahtelee jossakin kauempana. Hiljalleen ihmiset heräävät uuteen päivään. Muutama naapuri on jo kantanut tuolinsa kadulle puun katveeseen. Joku kävelee kadulla, lapsen itkua kuuluu naapurista. Ilmassa leijailee arepa-maissileipäsien tuoksu, joku valmistaa aamupalaa.

Jokaisella meistä on omat aamurituaalinsa. Joku juo kupin kahvia, toinen harjaa hampaat ja lukee päivän lehden. Joskus jopa tuntuu, ettei päivä käynnisty ilman aamurituaaleja. Pidän siitä, että joogasta on tullut minulle sellainen rituaali. Sen aikana herättelen kehoani ja mieltäni uuteen päivään sekä nautin aamun äänistä ja tuoksuista.

(Olimme tällä viikolla reissussa, jonka mieheni oli järjestänyt minulle synttäriyllätyksenä, siksi blogin puolella on ollut hiljaisempaa. Kirjoitan reissustamme täällä blogin puolella lähipäivinä. Tämän jutun olin kirjoittanut jo valmiiksi, mutten ehtinyt julkaista sitä ennen matkaa, koska lähtö tuli täytenä yllätyksenä minulle).

Paluu joogamatolle

Palasin kolme viikkoa sitten takaisin joogamatolle. Viimeksi olin joogannut Suomessa toukokuun alkupuolella. Välillä on vain aikoja, ettei tunnu vain saavan aikaiseksi aloittaa, etenkin täällä, kun on ollut paljon muutakin tekemistä. Mutta kun kerran joogan aloittaa, huomaa heti, että se ehdottomasti kannatti. Olo on meinaan keveä, keho vetreä ja mieli tavallista tyynempi. Minulle jooga tarjoaa hetken pysähtyä ja löytää uudelleen tasapaino kehon ja sielun välillä. Se on auttanut päästämään irti menneistä ja keskittymään tähän hetkeen, nauttimaan elämästä hyvinä ja huonoina hetkinä.

Ensimmäiselle joogatunnille osallistuin lähes 10 vuotta sitten silloisen kämppikseni innoittamana. Lajina oli astangajooga. Pidin harjoituksista, mutta silti se ei vienyt minua mukanaan. En löytänyt tarpeeksi innostusta jatkaa harjoittelua. Astanga keskittyi minusta liian paljon fyysiseen suoritukseen, ja jäin kaipaamaan jotain muuta. Jatkoin satunnaisesti eri joogalajien kokeilemista. Etsin sitä minulle sopivinta joogamuotoa. Kävin mm. hatha-, vinyasa- ja hotjoogassa. Kaikista tuli hyvä olo, mutta ne eivät silti tuntuneet täysin omilta, eivätkä ne temmanneet mukaansa. Kunnes löysin kundaliinijoogan vuonna 2012.

Kundaliinijooga yhdisti sulavasti fyysisen ja henkisen harjoituksen. Jokaiseen harjoituskertaan sisältyy alkulämmittelyt, harjoitussarja eli kriya sekä meditaatio. Kunkin harjoituksen jälkeen keho tuntuu vetreältä, mieli levolliselta. Tuntui, että olin löytänyt keinon rauhoittua, harjoituksen josta tuli hyvä olo.

Viime vuoden loppupuolella aloitin ensimmäisen kerran säännölliset kundaliinijoogaharjoitukset kotona, yleensä aamulla. Aluksi tuntui vaikealta herätä aikaisin ja aloittaa harjoituksen tekeminen kotona heti aamutuimaan, mutta muutamien viikkojen jälkeen heräsin jo itsestään ja innokkaana aloittamaan päivän tällä tavalla. Samaan aikaan kävin satunnaisesti joogasalilla saamassa ideoita ja oppimassa uusia harjoitussarjoja.

Olen nyt täälläkin ottanut tavaksi herätä aamuvarhaisella ja nousta kattoterassille joogamattoni kanssa. Rakastan sitä, kun lämmin tuulenvire tuntuu iholla, linnut laulavat, naapurin kukko kiekuu, vuohi määkii jossain kauempana. Muuten on vielä hiljaista, ympäristö herää hiljalleen uuteen päivään. Tuntuu hyvältä olla jälleen joogamatolla ja näissä maisemissa.

Auringonlaskun kiitollisuusmeditaatio

Tänään auringonlasku oli maaginen. Katselimme sitä Zaragozan rannalta. Sinisten pilvien reunat alkoivat hiljalleen punertua, kunnes taivas loisti koko voimallaan keltaisen, oranssin, pinkin ja sinisen sävyissä. Täydellinen hetki meditaatiolle.

Seisoin vyötäröön asti vedessä, hengitin syvään ja kiinnitin katseeni horisonttiin. Ihailin taivaan sävyjä, hengitin sisään ja ulos. Pienen pienet aallot näkyivät meren pinnalla. Mieleni tuntui tyyneltä, rentoutuneelta.

Jos et ole kokeillut ennen meditaatiota, tässä yksinkertaiset ohjeet. Asetu mukaan asentoon, voit seistä tai istua, muista suoristaa selkä. Täytä keuhkot rauhalliseen tahtiin, hengitä ulos samaan rauhalliseen tahtiin. Keskity vain hengitykseen, tähän hetkeen. Jos ajatukset lähtevät harhailemaan, palauta lempeästi huomiosi jälleen hengitykseen.

Mieti jokapäiväisiä asioita, joista tunnet tänään kiitollisuutta. Jos olotilasi ei ole kiitollinen, se ei haittaa. Älä soimaa itseäsi, vaan tunne sitä, mitä tunnet tällä hetkellä. Kiitollisuus voi ilmaantua myöhemmin päivän aikana.

Kiitollisuusmeditaation voit tehdä paikassa, jossa sinun on hyvä olla. Se voi olla oma koti, metsä, ranta, kallio. Itse olen täällä tykästynyt auringonlaskuihin, sillä silloin on mielestäni luonnollinen hetki tuntea kiitollisuutta päivästä.

Follow my blog with Bloglovin

9 syytä rakastua Isla Margaritaan

En ole vielä kertonut täällä, miksi olemme rakastuneet Isla Margaritaan. Saari kun on hurmannut meidät kauneudellaan täysin. Rakkautta ensi silmäyksellä voisi sanoa. Tässä 9 syytä rakastua Isla Margaritaan.

1. Kauniit hiekkarannat. Karibianmeren rannat hurmaavat kenet vain. Turkoosit, kirkkaat vedet. Vaaleaa, hienoa hiekkaa. Palmupuiden havinaa. Rantoja löytyy jokaisen makuun, on surffiaaltoja ja uima-altaan kaltaista tyyneyttä. Olemme käyneet vasta murto-osalla saaren rannoista, tavoitteena on tutustua mahdollisimman moneen.

2. Pieni mutta suuri. Kaikkialle pääsee autolla suht nopeasti. Olemme kiertäneet lähes koko saaren, mutta vielä on monta paikkaa käymättä. Täältä löytyy kulttuurin ystäville museoita ja linnoituksia. Luontoelämyksiä tarjoaa La Restingan kansallispuisto, ratsastusretket, kävelyreitit vuorilla. Rantoja löytyy jokaiseen makuun: melkein koskemattomia ja rantoja, joilla järjestetään sesonkiaikana rantabileitä. Saaren isoimmassa kaupungissa Porlamarista löytyy puolestaan mm. vesi- ja huvipuistot ja ostoskeskuksia.

3. Hiljaisuus. Asumme kylässä, kävelymatkan päässä sen keskustasta, mutta silti niin rauhallisella alueella, etteivät liikenteen äänet kantaudu tänne asti. Illalla pimeän tultua kuuluu heinäsirkkojen sirkutusta ja satunnaista koirien haukuntaa. Istumme ulkona terassilla kuunnellen ympäristön ääniä. Tuntuu, että täällä on tilaa hengittää.

4. Ystävälliset ihmiset. Margaritalaiset ovat todella ystävällisiä.  Kadulla voi kysyä aina neuvoa ja paikalliset auttavat mielellään. Naapurit tuntevat toisensa ja auttavat toisiaan. Heiltä voi käydä pyytämässä lainaksi vaikka vihanneksia, palauttaa sitten myöhemmin.

5. Luonto ja ilmasto. Luonto on monimuotoinen. Saarelta löytyy toinen toistaan kauniimpia hiekkarantoja, vuoristoa jonka rinteillä kasvaa kaktuksia ja puskia. La Restingan kansallispuistossa pääsee tutustumaan mangrovemetsiin ja laguuneihin. Luonto on monessa paikassa vielä koskematon. Saaren itäosa, jossa on suurimmat asutuskeskukset (kuten Porlamar), on tiheämmin asuttua kuin länsiosa, jossa me asumme. Ilmasto on kuiva, ja lähes jokaisena vuoden päivänä paistaa aurinko.

6. Tuoreet hedelmät ja vihannekset. Värikkäitä vihanneksia ja hedelmiä voi ostaa markkinoilta. Hedelmät ovat makeita, papaija on suussa sulavaa.  Ja parasta kaikessa on, että takapihallamme on limepuu.

7. Kala ja merenelävät. Suoraan kalastajilta, taatusti tuoretta, hyvään hintaan. Olen oppinut sen, että tuore kala tuoksuu vain merelle. Ostimme lähikylän kalastajilta pari 3 kg painoista kalaa, toimme ne kotiin takarontissa, eivätkä ne haisseet missään vaiheessa miltään.

8. Rauhallinen elämänrytmi. Kylätunnelma ei ole kadonnut turismin myötä niin kuin monessa muussa paikassa. Täällä kylässä monet istuvat ulkona auringonlaskun aikaan, jolloin pahin päivän porotus on jo ohi ja lämpötila laskee alle 28 asteen. Miesporukat pelaavat kadulla dominoa. Naiset nostavat tuolit ulos ja juttelevat keskenenään. Moikkaavat ohikulkijoille. Täällä mihinkään ei ole kiire. On aikaa jutella naapurin kanssa, istahtaa hetki meren äärellä, hengittää merituulta. Pimeän tultua ihmiset alkavat siirtyä koteihinsa, nukkumaan mennään aikaisin.

9. Auringonlaskut. Joka ilta kuuden maissa aurinko värjää taivaan erilailla. Isla Margaritan auringonlaskujen sanotaan olevan Venezuelan kauneimpia. Aiemmassa postauksessa kerroinkin jo, miten auringonlaskut ovat hurmanneet minut. On ihana istua katsomaan, miten päivä painuu mailleen. Rauhoittua kiittämään päivästä, ja siitä että huominen on jälleen uuden alku.

Sanotaan, että kun kerran käy Isla Margaritalla, saareen rakastuu. Monet heistä päättävät jäädä saarelle asumaan pysyvästi. Täällä heille on ihan oma nimensä - navegante.

Miten oppia elämään ilman peruselintarvikkeita?

Kauppojen hyllyt ovat entistä tyhjemmät päivä päivältä. Tietyt tuotteet puuttuvat täysin. Mistään ei löydy sokeria, jauhoja, maitoa, margariinia, voita, vessapaperia. Aivan peruselintarvikkeita, jotka on nyt eliminoitu päivittäisestä käytöstä.

Pienissä lähikaupoissa, joita täällä kutsutaan "chino":iksi eli kiinalaiskaupoiksi, on aiemmin löytänyt kaikkea mahdollista. Nyt hyllyt ovat joko tyhjillään tai täytetty ohuella rivillä samoja tuotteita. Tilanne oli sama myös Porlamarissa, joka on saaren suurin kaupunki. Kävimme isossa supermarketissa, jossa osa tilasta oli tyhjillään, hyllyissä rivejä talouspaperia eikä yhtään vessapaperia, samoja tuotteita rivissä hyllyjen etureunassa - ja hinnat taivaissa paikallisille.

Tuntuu oudolle olla täysin ilman yllämainittuja elintarvikkeita, koska ennen en ole koskaan ollut paikassa, jossa noista tuotteista olisi pulaa. Ainut vaihtoehto on sopeutua tilanteeseen. Olen oppinut syömään leipää ja arepaa ilman voita, vessassa käyttämään vessapaperin sijaan vettä ja pyyhettä, tekemään puuron veteen, juomaan limemehua ilman sokeria.

Ristiriitaista on myös se, että leipää saa jonottaa, eikä sitä ole joka päivä leipomoissa, ja sitten samaan aikaan myöskään jauhoja ei löydy, jotta voisi tehdä itse leipänsä. Toissapäivänä kuulimme naapurilta, että hänen tutullaan on pieni kotileipomo ja että hänen kauttaan voisi saada jauhoja. Hän myi meille kilon jauhoja, josta sitten tein tädin kanssa leipää kotona. Leipä oli tuhannesti parempaa kuin leipomon leipä. Tekisin mielelläni leivät kotona, jos vain olisi jauhoja.

Tilanne tuntuu huononevan, ja hyllyt näyttävät tyhjemmiltä päivä toisensa jälkeen. Myös hinnat ovat nousussa. Tänään hinta on tämä, huomenna jo toinen.

Auringonlasku saa huolet hälvenemään

Toissapäivänä kävelimme rannalta kotiin ja jäimme ihailemaan auringonlaskua. Yksi kauneimmista, ellei kaunein auringonlasku, minkä olen nähnyt. Syystä sanotaan, että Juan Griegon auringonlaskut ovat Venezuelan kauneimpia. Hetki oli maaginen.

Lähes koko väriskaala maalautui taivaalle. Oranssista pinkin ja lilan kautta siniseen. Veneet kellumassa satamassa. Kalastajat palaamassa veneillään  takaisin satamaan. Ihmisiä rantakadulla ihailemassa näkymää. Taustalla siinsi Macanaon niemimaan vuoret, jotka värjäytyivät vähitellen violetin kautta sinisiksi.

Rannalla istui vanhempi nainen ihailemassa auringonlaskua. Asioilla on tapana yrittää pyrkiä tasapainoon – ainakin jollain tavalla, oli ajatus joka nousi mieleeni. Luonnon ihailu saa ajatukset edes hetkeksi pois arjen vaikeuksista. Huolet unohtuvat toviksi, kun keskittyy vain havainnoimaan taivaanrannan sävyjä.

Se antaa hengähdyshetken, jonka avulla selviää hetken taas eteenpäin.