Eräänä päivänä kävelimme Juan Griegon uuden, hienon
kulttuurikeskuksen ohi. Se oli auki juuri silloin, joten päätimme pistäytyä
sisällä kysymässä, mitä siellä on ohjelmassa. Siellä meitä odotti iso yllätys.
Lipunmyyntiluukulla oli kaksi virkailijaa. Kysyimme heiltä, mitä tarjontaa
kulttuurikeskuksessa on. Virkailijoiden ilmeet olivat lähes hämmästyneitä, ja he alkoivat miettiä kuumeisesti vastausta. ”Hmm, Salsa Casinoa maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin”, hetken mietinnän jälkeen. Tieto oli tosin meille jo tuttu, sillä se oli liimattu julisteena kulttuurikeskuksen oveen.
”Entä mitä muuta?”, kysyimme. Seurasi hiljaisuus. ”Onko teatteriesityksiä?”,
piti meidän tarkentaa kysymystä. ”Ai mitä? Teatteria, haluatteko siis harrastaa teatteria?”. Selvensimme, että
haluaisimme tulla katsomaan teatteriesityksiä, kunnes virkailija hoksasi, että
kulttuurikeskuksessa on tällä viikolla teatterifestivaali ja ilmaisia
teatteriesityksiä to-la iltaisin.
”Onko kulttuurikeskuksella nettisivuja?”, sieltä ainakin voisi käydä
tarkistamassa ohjelmiston, kun tieto kulttuurikeskuksen toiminnasta näyttää olevan aika heikonlaista. Ensimmäinen virkailija ei tiennyt ja kysyi
siivoojalta, eikä hänkään osannut sanoa. Sama kysymys heitettiin kolmannelle
työntekijälle, joka istui aulassa joutilaana. Vastauksena oli hartioiden kohautus.
Lähdimme kulttuurikeskuksesta lähes kiehuen raivosta. Miten voi olla
mahdollista, että on tehty näin upea kulttuurikeskus ja sen työntekijät eivät
tiedä mitään sen tarjoamasta toiminnasta? Sittemmin meille selvisi, että keskuksessa on myös maalaustunteja, ja olemme käyneet maalaamassa kerran viikossa. Opettajamme on aivan huippu ihana.
Vieläkin minua ihmetyttää, miten kulttuurikeskuksen virkailijoita ei kiinnosta edes ottaa selvää, mistä keskuksessa on kyse. Ihmetyttää, miten joku voi tehdä töitä tällä tavalla – tietämättä mitään mistään. Eikö se hävetä, ettei osaa sanoa mitään? Eikö jo häpeän takia voisi edes opetella, mitä tarjontaa heillä on? Mielessä pyöri vaikka mitä kysymyksiä.
Vieläkin minua ihmetyttää, miten kulttuurikeskuksen virkailijoita ei kiinnosta edes ottaa selvää, mistä keskuksessa on kyse. Ihmetyttää, miten joku voi tehdä töitä tällä tavalla – tietämättä mitään mistään. Eikö se hävetä, ettei osaa sanoa mitään? Eikö jo häpeän takia voisi edes opetella, mitä tarjontaa heillä on? Mielessä pyöri vaikka mitä kysymyksiä.
Olin tietoinen, että tämä on täällä valitettavan yleistä julkisissa
viroissa. Hallituksen ylläpitämiin paikkoihin on valittu hallituksen
kannattajia, sukulaisia ja ystäviä, jotka eivät useinkaan ole päteviä saati
motivoituneita. Lehdistössä kirjoitetaan, kuinka opposition kannattajat tai presidentin kansanäänestystä toivoneet ovat saanet lähtöpasseja julkisista
viroista.
Korruptio jyllää
syvällä järjestelmässä, kun tällaiset kulttuurikeskuksen kaltaiset virkailijat
saavat palkkaa työstänsä, jota eivät tee. Välillä on vain tällaisia päiviä, jolloin ihmetyttää ja raivostuttaa, miten asiat voivat olla tällä tolalla.
Heh, ihan samaan asiaan on täällä Afrikassakin välillä palanut hermo,kun tarjoilijat ei tiedä mitä on tarjolla ja lipunmyyjillä bussiasemalla ei oo mitään käryä, koska bussit kulkee. Ollaan myös törmätty paljon ns. yleisiin hengareihin, joilla ei näytä olevan mitään tehtävää tai osaamista missään, mutta kunhan hengailevat työvaatteissa ravintolassa tai hostellissa tai asemalla, huoh...
VastaaPoistaSamaa siis siellä kuin täällä! Välillä menee hermot kyllä siihen, ettei kukaan tunnu tietävän mistään mitään. Mutta ainakin kärsivällisyys kehittyy :D
Poista