Minulta on kysytty yksityisviesteillä, miksi tilanne täällä on mennyt näin pahaksi ja miksei muu maailma ei reagoi asiaan. Asia on kovin monimutkainen, ja maan tilanteen vuoksi politiikan puhumista vältetään. Tuntuu, että nyt on vain parempi pidättäytyä ottamasta kantaa näihin juttuihin.
En ole politiikan enkä talouden asiantuntija, vaikka ne teemat ovatkin minulle tuttuja. En siksi kommentoi politiikkaa blogissa, vaan kirjoitan täällä enemmän asioista, joita näen ja kuulen kadulla. Sitä kautta te lukijat pääsette kurkistamaan käytännössä, millaista elämä romahtamispisteessä olevassa valtiossa on ja miten tilanne heijastuu ihmisten arkeen.
Blogi toimii itselleni tärkeänä kanavana käsitellä näkemääni, sillä monesti päivän jälkeen olo on aika hämmentynyt. Päässä pyörii monta kysymystä. Kadulla näkee kaikenlaista, joka päivä sattuu jotain uutta. Milloin pidentyviä leipäjonoja, lapsia roskiksissa etsimässä ruokaa tai ihmisiä kiipeämässä toistensa päälle ruokajonoissa. Kirjoittamalla asiat paperille tuntuu, että asioihin osaa taas suhtautua uudella tavalla. Asiat on syytä käydä läpi, eikä vain ylittää olan kohahduksella. Minulle kirjoittaminen on ollut henkireikä täällä.
Teille, jotka olette kiinnostuneita Venezuelan tilanteesta ja sen syntysyistä, voin suositella esimerkiksi Ylen Ulkolinjan Hajoava Venezuela –dokumenttia (löytyy Areenasta). Ylellä ja Helsingin Sanomissa on myös kirjoitettu Venezuelan tilanteesta kattavasti esimerkiksi näissä artikkeleissa:
- HS: Täysi kaaos lähenee Venezuelassa - presidentti teki siviilien turvallisuusjoukoista laillisia
- HS: Köyhtyvä Venezuela kaipaa suuria ratkaisuja - "satoja lapsia kuolee, kun edes keskoskaappien pesemiseen ei ole saippuaa"
- Yle: Millaista on elämä romahtaneessa valtiossa - venezuelalaisten viisi tapaa selviytyä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti