Miten Caracasin lento erosi kaikista muista?

Palaan vielä Madrid-Caracas -lentomatkalle. Se oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun olin lennolla, jossa ilma oli niin tunteita täyteen pakkautunut. Koneessa oli pääasiassa venezuelalaisia. Osa oli matkalla kotiin vierailtuaan Euroopassa asuvien lasten luona. Osa taas venezuelalaisia nuoria, jotka olivat menossa pariksi viikoksi tapaamaan perhettään.

Ilmassa oli jännitystä ja odotusta siitä, mikä tilanne kotimaassa tulisi olemaan. Ikävää Eurooppaan jääneitä lapsia kohtaan. Huolta siitä, mitä tehdä, kun palaa takaisin kotiin. Huolta turvallisuudesta. Tunnelma oli erilainen kuin millään aikaisemmalla lennolla, missä olen ollut.

Vieressämme istui venezuelalainen pariskunta, joka oli kaksi vuotta sitten päättänyt muuttaa pois Venezuelasta. He lähtivät Englantiin, ensin mies ja sitten tyttöystävä perässä 9 kuukauden päästä. Ja nyt kahden vuoden jälkeen he olivat menossa kotiin tapaamaan sukulaisia pariksi viikoksi.

Kaikesta aisti jännitystä ja huolta turvallisuustilanteesta. Yksi suurimmista huolista oli kuitenkin se, tulevatko matkalaukut perille koskemattomina, sillä laukuissa oli ruokaa ja hygieniatarvikkeita. Sama huoli painoi myös meitä, mutta onneksi kaikki tuli perille.